Manolo ja Paol-Erik aloittavat aina aamun keskustelulla, joka raikaa lapi paksujenkin kiviseinien:
- TIEMPO HOY?
- MUY MALO!
- NO!
- SI!
- NO!
- SI!
- MUCHO AQUA!
- NO!
- SI!
- NO!
- SI!
Ensimmaista paivaa lukuun ottamatta satoi lahes yhtajaksoisesti 11 paivaa. Valilla tuuli yltyi myrskyksi ja riuhtoi sadeviittojamme niin etta olimme kauttaaltamme markia ja kylmissamme. Eilen katselimme uutisia: Sevillassa tulvii, pohjoisessa lumi on aiheuttanut liikennekaaoksia. Naissa olosuhteissa on kullanarvoista, etta majatalossa on lammitys ja kuumaa vetta. Yleensa lammitys tarkoittaa yhta patteria, mutta onneksi meita on pieni joukko liikkeella ja olemme saaneet saappaat ja vaatteet kuiviksi ennen seuraavaa paivaa.
Epaonni iski valilla Aljucen-Aldea del Cano. Kolmessa majapaikassa ei ollut lainkaan lammitysta ja koska oli kylmaa ja sateista, emme voineet pesta kasipyykkia. Vietimme tahanastisen elamamme kylmimman yon Alcuescarin luostarissa - tasta olimme kaikki viisi, Manolo, Paol-Erik, Ursula, Granadassa bussilla seikkaillut, mutta myohemmin joukkoomme liittynyt Esther ja mina samaa mielta.
Luostari tarjoaa hoivan 72 jalkeenjaaneelle ja toimii pitkalle lahjoitusten varassa. Illalla me naiset osallistuimme katoliseen messuun, jossa meille vaeltajille toivottiin siunausta ja varjelusta matkallemme. Tunnelma oli alussa harras, mutta siunausta kesti ja kesti, aloimme tarista kylmasta ja meilla oli vaikeuksia seurata rukouksia ja saarnaa vuoroin seisaaltaan, vuoroin istuutuen, koska jalkojamme kivisti pitkan patikoinnin paatteeksi. Messun paatyttya kuljimme lapi pitkan kaytavan, jonka varrella olevissa saleissa miehet huutelivat meille tervehdyksia pyoratuoleistaan ja ojentelivat kasiaan. Meidat ohjattiin pieneen keittioon, jossa saimme illallista: pastaa, kalaa, janiksenkoipia ja perunoita.
Kun tulimme takaisin makuusaleihin, miehet olivat jo menneet nukkumaan. Myohemmin kuulimme, etta hekin olivat tarisseet kylmasta seurustelutilassa ja menneet makuupussiensa suojiin klo 19. Kalkitut, kiviseinaiset huoneet olivat kuin jaakaapit! Laitoin kaikki mahdolliset vaatteet villakerrastosta lahtien, silkkilakanapussin, makuupussin ja 2 vilttia, mutta siita huolimatta sain pitkin yota jonkinlaisia kylmyyskramppeja - en ole koskaan kokenut kylmyytta, joka kulkee ihon alla kuin joku elava olio.
Aamulla saimme hysteerisen naurukohtauksen kun kukin kommimme kohmettuneina kammioistamme - luostarin ovet aukenivat klo 8.30 ja santasimme valittomasti laheiseen baariin juomaan litroittain kuumaa kahvia.
Nyt saa on onneksi muuttunut aurinkoiseksi ja vaikka pohjoistuuli on navakka, olemme onnellisia +12 asteen lampotilasta.
Olemme tanaan olleet tienpaalla tasan kaksi viikkoa, takanamme on noin 300 km ja olemme edenneet Cacerekseen, 1300-luvulta peraisin olevaan, noin 60 000 asukkaan kaupunkiin. Majoituimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan albergueen, jossa saimme myos pyykit pestya ja kuiviksi - viimeinkin! Meilla kaikilla oli puhtaat vaatteet loppu. Jo kolmena perakkaisena aamuna olen laittanut paalle kylmankosteat, likaiset retkihousut ja -paidan. Kuivia sukkia on onneksi riittanyt.
En lakkaa ihmettelemasta espanjalaisten ystavallisyytta. Eilen kaupassa yritimme ostaa lammikkeeksi kynttiloita, mutta meilla ei ollut Manoloa eika sanakirjaa ja yritimme elehtien tehda toiveestamme selkoa. Paol-Erik huitoi kasillaan matkien liekkia, ja myyja vei meidat viinihyllylle. Mina sanoin eglise, ja meille tarjottiin kuivakkaan nakoista leipaa. Lopulta keksimme osoittaa energiansaastolamppuja ja sanaa eglise, ja perassamme jonottavat naiset puhkesivat vuolaaseen sanatulvaan ja myyja toi meille punaisia, Neitsyt Marialla koristeltuja hautakynttiloita. Illalla alberguessa oli kodikasta, kun niiden pehmeassa valossa Paol-Erik teki soppaa, Manolo kirjoitti paivakirjaa ja mina luin de Melloa. Ursula ja Esther valitsivat kalliin majapaikan, jossa oli lammitys, mutta siihen Manololla ei ollut varaa emmeka halunneet hanen olevan yksin.
Olen parina paivana patikoinut itsekseni, kun muut ovat valinneet varmuuden vuoksi tien pelaten tulvia ja mutaa. Olen muutaman kerran harhautunut reitilta ja ihan aina milloin hampaattomat mummot, milloin kaasuyhtion tyontekijat, milloin maanviljelijat ovat nayttaneet oikean suunnan - riippumatta siita, olinko laidunmailla, kylassa vai metsassa. Ajatelkaa: olisitte Tampereella Hervannan kortteleissa, Nuuksion kansallispuistossa tai Oulun Nallikarissa ja kysyisitte tieta Utsjoelle!
Tanaan joukkomme on koolla viimeista kertaa: Ursula ja Esther jatkavat lomaansa Cordobassa ja me kolme, "Two suuuperman and one suuuperwoman" (Manolon sanoin) jatkamme taivallustamme pohjoiseen.
- TIEMPO HOY?
- MUY MALO!
- NO!
- SI!
- NO!
- SI!
- MUCHO AQUA!
- NO!
- SI!
- NO!
- SI!
Ensimmaista paivaa lukuun ottamatta satoi lahes yhtajaksoisesti 11 paivaa. Valilla tuuli yltyi myrskyksi ja riuhtoi sadeviittojamme niin etta olimme kauttaaltamme markia ja kylmissamme. Eilen katselimme uutisia: Sevillassa tulvii, pohjoisessa lumi on aiheuttanut liikennekaaoksia. Naissa olosuhteissa on kullanarvoista, etta majatalossa on lammitys ja kuumaa vetta. Yleensa lammitys tarkoittaa yhta patteria, mutta onneksi meita on pieni joukko liikkeella ja olemme saaneet saappaat ja vaatteet kuiviksi ennen seuraavaa paivaa.
Epaonni iski valilla Aljucen-Aldea del Cano. Kolmessa majapaikassa ei ollut lainkaan lammitysta ja koska oli kylmaa ja sateista, emme voineet pesta kasipyykkia. Vietimme tahanastisen elamamme kylmimman yon Alcuescarin luostarissa - tasta olimme kaikki viisi, Manolo, Paol-Erik, Ursula, Granadassa bussilla seikkaillut, mutta myohemmin joukkoomme liittynyt Esther ja mina samaa mielta.
Luostari tarjoaa hoivan 72 jalkeenjaaneelle ja toimii pitkalle lahjoitusten varassa. Illalla me naiset osallistuimme katoliseen messuun, jossa meille vaeltajille toivottiin siunausta ja varjelusta matkallemme. Tunnelma oli alussa harras, mutta siunausta kesti ja kesti, aloimme tarista kylmasta ja meilla oli vaikeuksia seurata rukouksia ja saarnaa vuoroin seisaaltaan, vuoroin istuutuen, koska jalkojamme kivisti pitkan patikoinnin paatteeksi. Messun paatyttya kuljimme lapi pitkan kaytavan, jonka varrella olevissa saleissa miehet huutelivat meille tervehdyksia pyoratuoleistaan ja ojentelivat kasiaan. Meidat ohjattiin pieneen keittioon, jossa saimme illallista: pastaa, kalaa, janiksenkoipia ja perunoita.
Kun tulimme takaisin makuusaleihin, miehet olivat jo menneet nukkumaan. Myohemmin kuulimme, etta hekin olivat tarisseet kylmasta seurustelutilassa ja menneet makuupussiensa suojiin klo 19. Kalkitut, kiviseinaiset huoneet olivat kuin jaakaapit! Laitoin kaikki mahdolliset vaatteet villakerrastosta lahtien, silkkilakanapussin, makuupussin ja 2 vilttia, mutta siita huolimatta sain pitkin yota jonkinlaisia kylmyyskramppeja - en ole koskaan kokenut kylmyytta, joka kulkee ihon alla kuin joku elava olio.
Aamulla saimme hysteerisen naurukohtauksen kun kukin kommimme kohmettuneina kammioistamme - luostarin ovet aukenivat klo 8.30 ja santasimme valittomasti laheiseen baariin juomaan litroittain kuumaa kahvia.
Nyt saa on onneksi muuttunut aurinkoiseksi ja vaikka pohjoistuuli on navakka, olemme onnellisia +12 asteen lampotilasta.
Olemme tanaan olleet tienpaalla tasan kaksi viikkoa, takanamme on noin 300 km ja olemme edenneet Cacerekseen, 1300-luvulta peraisin olevaan, noin 60 000 asukkaan kaupunkiin. Majoituimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan albergueen, jossa saimme myos pyykit pestya ja kuiviksi - viimeinkin! Meilla kaikilla oli puhtaat vaatteet loppu. Jo kolmena perakkaisena aamuna olen laittanut paalle kylmankosteat, likaiset retkihousut ja -paidan. Kuivia sukkia on onneksi riittanyt.
En lakkaa ihmettelemasta espanjalaisten ystavallisyytta. Eilen kaupassa yritimme ostaa lammikkeeksi kynttiloita, mutta meilla ei ollut Manoloa eika sanakirjaa ja yritimme elehtien tehda toiveestamme selkoa. Paol-Erik huitoi kasillaan matkien liekkia, ja myyja vei meidat viinihyllylle. Mina sanoin eglise, ja meille tarjottiin kuivakkaan nakoista leipaa. Lopulta keksimme osoittaa energiansaastolamppuja ja sanaa eglise, ja perassamme jonottavat naiset puhkesivat vuolaaseen sanatulvaan ja myyja toi meille punaisia, Neitsyt Marialla koristeltuja hautakynttiloita. Illalla alberguessa oli kodikasta, kun niiden pehmeassa valossa Paol-Erik teki soppaa, Manolo kirjoitti paivakirjaa ja mina luin de Melloa. Ursula ja Esther valitsivat kalliin majapaikan, jossa oli lammitys, mutta siihen Manololla ei ollut varaa emmeka halunneet hanen olevan yksin.
Olen parina paivana patikoinut itsekseni, kun muut ovat valinneet varmuuden vuoksi tien pelaten tulvia ja mutaa. Olen muutaman kerran harhautunut reitilta ja ihan aina milloin hampaattomat mummot, milloin kaasuyhtion tyontekijat, milloin maanviljelijat ovat nayttaneet oikean suunnan - riippumatta siita, olinko laidunmailla, kylassa vai metsassa. Ajatelkaa: olisitte Tampereella Hervannan kortteleissa, Nuuksion kansallispuistossa tai Oulun Nallikarissa ja kysyisitte tieta Utsjoelle!
Tanaan joukkomme on koolla viimeista kertaa: Ursula ja Esther jatkavat lomaansa Cordobassa ja me kolme, "Two suuuperman and one suuuperwoman" (Manolon sanoin) jatkamme taivallustamme pohjoiseen.
Hei Ulla
VastaaPoistaOlemme mielenkiinnolla seuranneet vaellustasi.Hienosti olet pärjännyt sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Yritä pitää jalkasi kuivina.
Aurinkoisempia päiviä ja suuret kiitokset että olet muistanut meitä.
Rakkain terveisin
Tuija ja Lasse
Olen minäkin lukenut mielenkiinnolla kertomustasi. Hytisin myötätunnosta kun ajattelin kylmiä öitänne. Ja sade vaatii sisua, kun lämpötila ei ole vielä korkea. Toivon hertaasti teille parempia päiviä säitten suhteen. muutenhan teillä on ollut hyviä päiviä.
VastaaPoistaOlen minäkin lukenut mielenkiinnolla kertomustasi. Hytisin myötätunnosta kun ajattelin kylmiä öitänne. Ja sade vaatii sisua, kun lämpötila ei ole vielä korkea. Toivon hertaasti teille parempia päiviä säitten suhteen. muutenhan teillä on ollut hyviä päiviä.
VastaaPoistaMainio matkakertomus. Muista ottaa aikaa kirjoittamiseen jatkossakin, seuraan mielenkiinnolla. Tytär on ollut vaihtarina Zafrassa, muistaakseni sekin on reitin varrella.
VastaaPoistaEsko (kahdesti Caminolla, poretapas.wordpress.com)
Hienoa Ulla, että jaksat kertoa matkan etenemisestä. Lähden pyörällä Sevillasta samalle matkalle 11.4. ja yritän välttää nämä jääkaapissa nukkumiset.
VastaaPoistaJussi
Kiitos kaikille ja erityisen lampimat Tuija sinulle villakerrastosta - se on ollut painonsa arvoinen kultaa talla retkella, kaytossa joka paiva! On tosi mukavaa kun te kaikki seuraatte matkantekoani, ihmeellisesti se antaa voimia kun olosuhteet ovat haastavat. Nyt saa on onneksi muuttunut aurinkoiseksi ja tanaan ihan kaikki osui kohdalleen: reitti oli uskomattoman kaunis, lampotila vajaat +20, ei tuulta. Ja majapaikka jarven rannalla, oma huone, pyykit ja aamupala kuuluu hintaan 15€!
VastaaPoista