Epaonnea, harharetki ja paasiaissunnuntain riemua

On paasiaissunnuntai, iltapaiva, ja pilvet ovat sysanneet aamun taivaansinen, auringon ja pienen tuulenhengen matkoihinsa. Olen vaeltajien paratiisissa, Casa Anitassa, aubergessa Santa Croya de Terassa. Taalla on aivan kaikkea: runsaasti pattereita, takkatuli ruokailusalissa, tilava, valoisa makuusali, pesukone, hyvaa ruokaa, punaviinia, lamminta vetta, ystavallinen emanta Anne. Olin aivan riehaantunut pesukoneesta ja laitoin kaiken mahdollisen pyykkikoriin. Vaatteeni ovat olleet jo pitkaan suhteellisen likaisia tai suhteellisen puhtaita, koska olen pessyt niita milloin tiskiaineella, milloin shampoolla, milloin saippualla ja milloin jollain, joka rakenteeltaan muistuttaa pesujauhetta, mutta joka ei vaahtoa.

Zamorassa paasiaisenvietto nakyi ja kuului valtavina ihmisjoukkoina. Herasin yolla aavemaiseen rummutukseen ja riensin aubergen ikkunaan: pienen kujan taytti ristisaatto, sinisiin piippahuppuihin ja valkoisiin kaapuihin pukeutuneiden miesten pitka, hitaasti eteneva kulkue lyhdyn- ja ristinkantajineen. Se oli kuin pahaenteinen alkusoitto tuleville koitoksille: sairastuin samana yona rajuun vatsatautiin, jota kesti vuorokauden.

Yleensa vaeltajille tarkoitetuissa majataloissa saa yopya vain yhden yon ja aamulla taytyy lahtea kahdeksaan mennessa. Sairastumisyota seuranneena aamuna hoipuin pyrenneilta kotoisin olevan hospitalieron luo ja kysyin, saisinko olla ylimaaraisen paivan. Nain kuinka hospitalieron paassa kavi ankara taistelu - saannot, siivoaminen - mutta oli ilmeista etta olin huonossa kunnossa ja niin han antoi minun jaada. Paivan mittaan han tuli usein kysymaan vointiani ja voisiko han tuoda jotain. Nukuttuani paivan ja mentyani illalla yhteiskeittioon syomaan banaanin ja juomaan teeta, han ilahtui ja kutsui minut poytaansa. Nyt on hyva syoda vatsatautisille sopivaa ruokaa! Han avasi jaakaapin ja otti sielta potkon makkaraa, chorizoa, ja lautasellisen tuhtia risottoa, painikkeeksi punaviinia ja viinasnapsi. Meni pitkaan saada hanet vakuuttuneeksi, etta ainoa mita voin syoda on banaani ja kuppi teeta.

Seuraavana aamuna hospitaliero odotti minua aamupalalle punaviinipulloineen ja makkaroineen. Kun osoitin jogurttia, han pudisti paheksuvasti paataan. Kiivit nahtyaan hanen suustaan purkautui valittava Oi oi oi oi oi oi - ei ollenkaan sopivaa ruokaa vatsataudista toipuvalle.

Epaonni jatkoi. Taipaleelle paastyani valitsin sen kummemmin ajattelematta camino Portugaisen - ajattelin sen olevan camino, joka yhtyy Ourensessa Portugalin reittiin. Ei ei, 18 km:n jalkeen sinansa kaunis tie johti minut kylaan ja baariin, jonka omistaja pudisteli paataan: olin 12 km paassa oikeasta caminosta. Via de la Platasta. Voi ei. Vatsataudista toipuvana en voinut kuvitellakaan kavelevani 12 kilometria. Taksi? Ei, kylassa ei ole taksia. Auberge? Ei, kylassa ei ole mitaan majoituspaikkaa. Hetken mietittyaan nainen puhui pitkaan, ja erotin tulvasta kolme sanaa: pobre pero corazon - han saattaa olla koyha, mutta hanella on sydan paikallaan, ja niin han pyysi miestaan ajamaan tallista pikkuisen Opel Corsansa vm -90 ja viemaan minut kylaan, johon olin kuvitellut tulleeni. Halasin naista tiukasti.

Sadetta jatkui seuraavanakin paivana, ja ensimmaista kertaa turhautuminen ja lohduttomuus valtasivat mieleleni. Olin ohittamassa vanhaa linnanrauniota ja tulin ajatelleeksi, kuinka mukavaa olisi syoda siella evaita, auringon lammossa, mika nyt oli mahdotonta. Alakuloa jatkui iltaan. Granja de Moruelan sosiaalikeskuksen majapaikassa oli kylma, eika lammitysta luvattu ennen klo 19. Pikkuisen huoneen taytti nelja sinansa mukavaa, mutta aanekkaasti kuorsaavaa miesta.

Ja silti: olin saavuttanut yhden tarkean etapin, kylan, josta erkaantuu pohjoiseen meneva reitti, joka yhtyy Astorgassa camino Francaiseen, ja luoteeseen meneva camino Sanabres. Moni on suositellut minulle pohjoista vaihtoehtoa, mutta valitsin jalkimmaisen tunnesyista. Kirjassa Matka apostolin haudalle Carl Jacob Gardberg kertoo legendasta, jonka mukaan erakko Pelagius naki unessaan tahtien loistavan kirkkaana, ja erityisen kirkas tahti loisti Ullajoen rannalla kasvavaan tammeen. Sittemmin tammen juurelta loydettiin kolme ruumista, joista yksi oli mestattu. Apostoli Jakobin hauta oli loydetty.

Vaikka tutkijat ovat asettaneet legendan kyseenalaiseksi, minua elahdyttaa ajatus, etta taalla Espanjan luoteisnurkassa on jokikaimani ja sen ylitse kulkeva silta, ponte Ulla! Sinne taytyy menna ja toivoa unta, vaikka eilen illalla Tabaran alkeelliseen, noin 1 km kylan ulkopuolella sijaitsevaan aubergeen tallustellessani tahtitaivas rajahti ylleni kuin mahtava valomeri - yksin, pimeassa, tahtien loisteessa, maailmankaikkeuden ytimessa tunsin taas olevani siunattu, sanomattoman kauneuden ymparoima.