tag:blogger.com,1999:blog-2833668371899156336.post6624737740029879214..comments2013-04-30T08:13:25.755+02:00Comments on Matkalla Santiago de Compostelaan: Epilogi: jaahyvaiset espanjalaiselle logiikalle ja Paol-ErikilleUlla Ala-Ketolahttp://www.blogger.com/profile/15534857737067129161noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2833668371899156336.post-62602568517166899152013-04-30T08:13:25.755+02:002013-04-30T08:13:25.755+02:00Kiitos Mani ajatuksia herättävästä palautteestasi!...Kiitos Mani ajatuksia herättävästä palautteestasi! Kaikilla on varmaan kokemuksia siitä, kuinka sisäinen ääni saa elämänmurroksissa tilaa ja vahvistuu, johtaa valintoihin ja lopulta muotoutuu tieksi. En voi muuta kuin sanoa: seuraa sisäistä ääntäsi, anna aikaa hiljaisuudelle, ja ratkaisut saavat muodon. <br /><br />Jälkeenpäin ajatellen oman matkani juuret ulottuvat monen vuoden taakse. Tehdessäni matkaan liittyviä päätöksiä kuuntelin lähes maanisesti Kerkko Koskisen Käki-kappaletta. Ensiksi tulkitsin sanoja niin, että elämäämme ohjataan ulkoapäin. Pikkuhiljaa laulu alkoikin puhutella toisin - että se on de Mellon kuvaamaa tuulta, jolle voi antautua pelkäämättä, vastaanpanemattomasti, jatkuvan valitsemisen vapauden tilaa kadehtimatta.<br /><br />Olen hyvin onnekas ja otettu, että sain kokea niin paljon. Varsinkin viikko luostarissa syvensi kaikkea kokemaani ja antoi elämälleni suunnan ja perspektiivin.<br /><br />Olavi olisi valmis pitämään unikurssin jo ensi viikonloppuna, mutta täytynee siirtää se loppukesään - ilmoittautumisia ei juuri ole tullut enkä ole ehtinyt sitä mainostaa. Muutenkin tuntuu nyt hyvältä jatkaa hiljaista elämää, on niin paljon kaikkea kypsyteltävää :-)<br /><br />Oikein rikasta keväänaikaa ja myötätuulta suunnitelmillesi!<br /><br />UllaUlla Ala-Ketolahttps://www.blogger.com/profile/15534857737067129161noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2833668371899156336.post-72952890603615687732013-04-29T11:42:00.838+02:002013-04-29T11:42:00.838+02:00Kiitos Ulla "tiekertomuksista" - ne ovat...Kiitos Ulla "tiekertomuksista" - ne ovat koskettaneet paljon. Kaikessa liikuttavuudessaankin. <br /><br />Minulla on aina ollut kaipuu kokea oma tie Santiago De Compostellaan. Olen ajatellut lähteä monta kertaa, mutta jokin on vain estänyt - oma itse. Olin 90-luvulla Intrani yhteydessä aikeissa lähteä ihan oikeasti, mutta työt Intrassa oli niin hektistä, että voimia ei löytynyt. Tosi lähennyin itseäni ja löysin Etelä-Ranskan kataarit, MontSegurin ja Montpellierin. Sinne vuorelle olen nyt aatellut lähteä, kun loppuvuodesta täytän 60. Manikealaisten juuria kokemaan lähden. Sieltä olen ajatellut lähteä Caminolle - ainakin San Sebastianiin asti.<br /><br />Minulla oli mahdollisuus kokea Baskimaa silloin samaisella Intran aikanani. Meillä oli GROW naistietoisuusprojektissa kumppanit Vitoriasta (Espanjan tasa-arvotoimiston Baskiyksikössä. Matkasimme sieltä (bussilla) Bilbaohon ja San Sebastianiin, joista viimeinen kaupunki sykäytti sydänjuuria myöten - keskiaikaisuudessaan. Monsegurilta San Sebastianiin Pyreneitten yli silloin päätin vaeltaa tulevassa. Ja nyt se tuleva on edessä. 2014 sitten lähden Monseguriin ja Montpellieriin, niin päätin. <br /><br />Omaa Caminoani ajattelin ja pohdin siellä bussissa maisemissa ajallessamme. Lämmin Kiitos siksikin Sinulle Ulla omasta matkastasi kertoessasi. Ajatuksesi saivat minut taas innostumaan ja päivittämään toiveeni ja haluni lähteä.<br /><br />Olet varmasti muuttunut matkallasi paljon - sisäisesti "tukevoitunut" - omaan todelliseen itseesi tukeutuen. Onnitteluni Sinulle Siitä!<br />Sopeutuminen kodin arkeen ja juhlaan tuntuu nyt varmasti hyvin syvästi erilaiselta. Kokonaisvaltaisemmalta vai mitä?<br /><br />Näemmekin varmasti seuraavalla unikurssilla - milloinkas Olavi nyt sitten tuleekaan? <br /><br />Lämpöisin terkuin,<br /><br />Mani<br /><br />Maniguehttps://www.blogger.com/profile/17284132770288172197noreply@blogger.com